Riskirakenteet ja home

Kosteusvaurion näkyviä tunnusmerkkejä ovat vuotojäljet, pintamateriaalien värimuutokset, materiaalin irtoilu (maali, laatat, muovimatot). Haju, voi olla ajottaista aineenvaihduntatuotteiden muodustumisesta johtuen. Henkilöiden oireilu.
 

Bakteereita ja sieni-itiöitä on aina maaperässä. Mikrobeille käy ravinnoksi mikä tahansa orgaaninen aines eli kaikki normaalit rakennusaineet lasia ja metalleja lukuunottamatta. Sienille ihanteellinen kasvulämpötila on +15-30°. Kasvualustan kosteus pitää olla lajista riippuen 65-95%.

Kosteus onkin se tekijä mitä voidaan rakennuksissa välttää - vesivahingot sekä kosteuden tiivistyminen kylmään seinään että mahdolliseen kylmäsiltaan.

Tyypillisiä riskikohtia rakennuksessa

Talon nurkkakasvit. Sokkeli on pidettävä vapaana kasveista, muutoin kosteus voi kerääntyä perustuksiin

Salaojitus. Salaojitus voi puuttua, olla väärässä paikassa tai vuosien saatossa tukkeutunut. Jos salaojissa ei ole tarkistuskaivoja ja niitä ei ole tarkistettu viimeisen kolmen vuoden aikana, toimivuudesta ei ole takeita.

Maanpinnan väärä kallistus. Pintavesien täytyy virrata poispäin rakennuksesta. Kallistuksen täytyy olla vähintään 1:20 (maanpinta laskee kolmen metrin matkalla 15 cm rakennuksesta).

Valesokkeli. Rakennustapaa käytettiin 1970-80 taloissa. Näissä taloissa lattia on maanpinnan tasolla tai alempana. Alaohjauspuu on saattanut kastua koska se sijaitsee maanpinnan alla.

Kuva: Fieldspanieli Paavo on tehnyt löydön

Tuulettuva alapohja (rossi). Mikäli alapohjan tuuletus ei toimi ja se on päässyt kostumaan, sinne alapohjaan syntyä mikrobikasvusto. Ilmavirtaus homeineen saattaa helposti kulkeutua asuintiloihin.

Kellaritiloihin jälkikäteen rakennetut asuintilat / puutteellinen seinien vesieristys. Seuraa materiaalien pintamuutoksia. Myös rinneratkaisujen maanvaraiset kellaritilat ovat riskipaikkoja.
Vanhaan taloon jälkikäteen tehdyt peseytymis- ja pyykkitilat lisäävät rakennuksen kosteuskuormaa varsinkin isossa lapsiperheessä. Kosteissa tiloissa on oltava riittävän tehokas ilmanvaihto jotta kosteuskuorma siirtyisi ulos eikä rakenteisiin.

Vesipisteet. Astianpesukone, wc ja kylpyhuone ovat tyypillisiä paikkoja joissa vesi on vuotanut. Vanhemman kylpyhuoneen kosteuseritys voi olla puutteellinen tai rikkoutunut. Putket voivat vuotaa muissakin tiloissa. Rakenteiden sisään rakennetut putket voivat vuotaa pitemmän aikaa ennenkuin asia huomataan.

Räystäät, rännit ja ikkunapellit. Jos rännit tukkeutuvat neulasista, vesi voi päästä seinän väliin. Samoin mutkalle painuneet rännit roiskivat vettä seinille. Vesi johdetaan pois rakennuksen nurkalta.
Ikkunapellit voivat puuttua tai ovat suuntaavat vedet ikkunaan päin.

Yläpohjan tuuletus. Yläpohjan eristeen ja vesikaton välistä saattaa varsinkin 60-luvun rakennuksissa puuttua riittävä tuuletustila. Aluskatteen puuttuminen (yleistä 80-luvulla) saattaa aiheuttaa kosteusvaurioita.

Tasakatot ja loivat kattokallistukset. Poistamaton lumikuorma voi saada kattoon aikaan painaumia johon vesi kertyy ja jäätyy. Vanha kattoikkuna voi myös alkaa vuotaa ja vesi kulkeutua rakenteisiin.

Katto ja savupiippu. Lumi tai sen katolta liian syvältä kolaaminen voivat aiheuttaa katolle vaurioita.
Peltikaton naulat voivat nousta ja vesi päästä tätä kautta sisään. Piipussa pitää olla hattu jottei vesi sada hormiin. Piipun ja katon sauma pitää olla tiivis.